maanantai 17. tammikuuta 2011

Tiede, ympäristöpolitiikka, ja talous

Marko Hamilo bloggaa Tiede lehdessä DDT:stä ja ympäristöpolitiikan kiemuroista.
"Hyökkäys Carlsonia vastaan on siis niin naurettava ja perustuu niin helposti tarkastettaviin virheellisiin väitteisiin, että ainoa oikeasti mielenkiintoinen asia, jonka parissa kannattaisi käyttää muutama tunti nettiä tutkien, onkin että miksi ihmeessä tällaisia kampanjoita oikein kehitellään?
Yksi vastaus on, että vääristelemällä ei vain nykytutkimusta (kuten ilmastodenialistit ovat tehneet), vaan myös historiaa ympäristöpolitiikan viholliset onnistuvat horjuttamaan luottamusta ympäristötieteeseen ympäristöpolitiikan perustana. Jos Rachel Carson oli väärässä, kuinka väärässä ovatkaan ilmastotutkijat? Varmaan pahempia kuin Hitler, Stalin, Mao ja Pol Pot yhteensä."

Politiikkaa tehdään juuri siten, että horjutetaan sitä arvovaltaa mitä vastapuoli nauttii. Puhujan yhteiskunnallinen legitimiteetti pyritään murentamaan.

"Yhdysvalloissa on uskonnollisen kulttuurikonsevatiivisen tiedevastaisuuden ohella myös talousliberaalia tiedevihaa. Itselleni on mennyt kohtuuttoman kauan sen tunnistamiseen - olen uskonnoton kulttuuri- ja talousliberaali - mutta pakkohan se on myöntää, että sekin osa amerikkalaista oikeistoa, johon joiltakin osin voisin samaistua, ei joko ymmärrä tieteestä mitään tai sitten se on taktisista syistä uhrannut tieteen puolustaakseen taloudellisia vapauksia sellaistakin sääntelyä vastaan, jolle on järkevät perusteet."

Marko Hamilo ei ehkä tunnista sitä, että kaikki tiedemiehet eivät lähde modernistisesta viitekehyksestä ja siten tiedekäsitys voi poiketa aika paljon. Luonnontieteilijöiden käsitykset asioista poikkeavat siitä, mitä muiden alojen tieteilijät ajattelevat. Yhteiskuntatieteilijälle ei ole millään lailla selvää, että yhteiskuntapolitiikka pitäisi perustaa luonnontieteelle.

Merchants of Doubt

http://enveconomics.blogspot.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti